Tutkimus: D-vitamiinilisä voi laskea melatoniinia
Kun auringonvalo alkaa heikkenemään Suomessa, alkaa kuulua käsky syödä D-vitamiinilisää, jotta tasot saataisiin pidettyä ylhäällä läpi talven. Osa suosittelee, että D-vitamiinilisää käytetään läpi vuoden, koska Suomessa ei saada “riittävästi” aurinkoa. Osa suosittelee käytettäväksi suositusmäärää, 10 mcg kun taas osa suosittelee jopa 100 mcg per päivä.
Olen itse aina ihmetellyt tätä logiikkaa. Miksi D-vitamiinia pitäisi syödä talvella, kun ihmisen pääasiallinen D-vitamiinisynteesin lähdettä ei ole? Eikö talvella ole pointti silloin jossakin muussa kuin D-vitamiinisynteesissä?
Kun sukelsin kvantti- ja vuorokausibiologiaan, kävi ilmi, että aavistukseni eivät olleet tuulesta temmatut vaan biologiaan pohjaavat. Nimittäin kun aurinko ei nouse enää riittävän korkealle horisontin yläpuolelle, jolloin UVB olisi läsnä ja käynnistämässä D-vitamiinisynteesiä, tarkoittaa se silloin sitä että on enemmän pimeyttä. Pimeys lisää melatoniinin eritystä (mikäli blokataan iltaisin keinovalo ja pidetään luxit alhaisina), ja Fang & Hu´n et al tutkimus vuodelta 2020 osoitti, että melatoniini kykenee kiinnittymään D-vitamiinireseptoreihin ajaen samoja toimintoja kuin D-vitamiini. Melatoniini ja D-vitamiini toimivat molemmat samankaltaisissa funktioissa mm säädellen inflammaatiota ja vahvistaen immuunijärjestelmää
Eli, kesä = D-vitamiini.
Talvi = melatoniini.
Mutta onko asia ihan näin yksinkertainen, jos nyt mietitään valtaväestöä?
No ei.
Tiedetään, että krooniset inflammaatiot ja sairaudet kuluttavat elimistön D-vitamiinivarastoja, ja suurimmalla osalla ihmisistä on haasteita näiden kanssa. Toisekseen, valtaosalla on myös alhaiset melatoniinin tasot johtuen keinovalotoksisuudesta ja valosaasteesta. Iltaisin notkutaan ruutujen ääressä, led-valot ovat päällä nukkumaanmenoon asti eikä makuuhuone ei ole riittävän pimeä. Aamuisin ei myöskään altistuta auringonnousulle, jolloin tryptofaanista ei pääse muuntumaan serotoniinia, joka iltaisin muuntuu melatoniiniksi - mikäli ympäristössä ei ole keinovaloa ja luxit ovat alle 5.
Lisäksi suurin osa ihmisistä ei ota aurinkoa kesäisin terapeuttisessa mielessä, koska he uskovat auringon olevan haitallista, jolloin he eivät saa solujensa D-vitamiinivarastoja täyteen.
Eli tullaan tyypilliseen skenaarioon, jossa aurinkoa vältellään kesäisin, auringonnousua ei nähdä, illat ovat valoisia ja ihmetellään kun kärsitään jatkuvasta inflammaatiosta ja tulehduskierteestä, jota koitetaan torpata D-vitamiinilisällä. “Täytyyhän jokaisen suomalaisen käyttää D-vitamiinilisää!”
Sanottakoon nyt tähän väliin, että D-vitamiini ei ole vitamiini vaan steroidihormoni. Tarkalleen ottaen sekosteroidihormoni. Et siis ota purkista vitamiinia vaan steroidihormonia.
D-vitamiinilisä voi laskea luonnollista melatoniinia, “Talvihormonia”
Golan & kumppaneiden tutkimus v. 2013 osoitti D-vitamiinilisällä olevan negatiivinen vaikutus melatoniiniin.
Tutkimus oli satunnaistettu, kontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa tutkimushenkilöinä oli 40 interferoni betaa -käyttäviä MS-tautipotilaita. Heidät oli jaettu kahteen joukkoon:
Matala annostus, 800 IU/vrk eli 20 mcg/vrk
Suuri annostus, 4370 IU/vrk eli 109,25 mcg/vrk
Nämä annostukset vastaavat siis varsin hyvin sitä mitä monet suomalaiset käyttävät, joskin osa käyttää vielä suurempaakin annosta kuin 100 mcg/vrk.
Tutkijat mittasivat seuraavia:
Seerumin 25-OH-D eli D-vitamiinistatus
Melatoniinin metaboliitin 6-SMT:n, joka heijastaa melatoniinin kokonaistuotantoa yön yli
Nämä arvot mitattiin lähtötilanteessa, 3 kuukauden sekä 1 vuoden kuluttua.
Ja nyt homma menee mielenkiintoiseksi!
3 kuukauden kuluttua D-vitamiiniarvo nousi ja melatoniini laski ainoastaan suuren annostuksen ryhmässä.
Suuren annostuksen - eli 109,25 mcg/vrk - ryhmässä nähtiin merkittävä nousu D-vitamiinitasoissa ja merkittävä lasku yöajan melatoniinin metaboliitissa (6-SMT).
Matalan annostuksen - eli 20 mcg/vrk - ryhmässä ei nähty melatoniinin heikentymistä.
Eli kun D-vitamiinilisää käytettiin annostuksella 109,25 mcg/vrk eli 4370 IU/vrk - joka on varsin tyypillinen suomalaisen käyttämä annostus - heikensi se yöaikaisen melatoniinin tuotantoa 3 kuukaden jälkeen. Muistetaan nyt, että nämä arvot mitattiin tutkimuksen alussa, kolmen kuukauden päästä alusta sekä vuoden päästä alusta.
Mitä tämä tarkoittaa?
D-vitamiinilla ja melatoniinilla on suora ja käänteinen suhde, aivan kuten tutkimuksessa sanotaan.
“Percent change in serum 25-OH-D was significantly and negatively correlated with percent change in urine 6-SMT”
Eli sama suomeksi: prosenttimuutos seerumin 25-OH-D:ssä korreloi merkittävästi ja negatiivisesti virtsan 6-SMT:n prosentuaalisen muutoksen kanssa.
Kun siis D-vitamiini nousee, melatoniini laskee.
Kun D-vitamiini myöhemmin laskee, melatoniini nousee.
Sillä nyt tullaan TODELLA mielenkiintoiseen kohtaan…
… nimittäin vuoden kuluttua keho sääteli D-vitamiinin ja melatoniinin tasoja kohti vuodenajanmukaista tasapainoa huolimatta siitä, että ravintolisän käyttö jatkui!
D-vitamiinitasot laskivat jälleen
Melatoniinitasot nousivat jälleen.
Tämä vihjaa vahvasti siitä, että keho pyrkii puolustamaan vuodenajanmukaista vaihtelua ja kuviota, jolloin kesäaikaan D-vitamiini nousee luonnollisesti kun taas talvella melatoniini nousee luonnollisesti.
D-vitamiinilisä talvella on signaali kesästä ja keinotekoisesti se voi nostaa D-vitamiinitasoja. Mutta keho on viisas, ja kun sille pusketaan vuodenajan vastaista signaalia liian pitkään, se pyrkii kalibroimaan tasot uudelleen.
Ihminen ei elä vakuumissa erillään luonnosta ja vuodenajoista.
Tämä on hyvä muistutus seuraavista…
Ravintolisillä on aina seurauksia! D-vitamiini ja melatoniini ovat molemmat hormoneja, jolloin ne vaikuttavat toisiinsa myös eksogeenisesti käytettynä. Jopa ne “normaalit” annokset muuttavat näiden hormonien balanssia. Kumpikaan ei myöskään ole isoloituja ravinteita, vaan ne sisältävät myös vahvoja vihjeitä vuodenajoista: D-vitamiini kesästä, melatoniini talvesta. Ne eivät ole vitamiineja, ne ovat hormoneja.
D-vitamiinilisällä on myös haittapuolensa, jotka ulottuvat aina mineraaleista hormoneihin ja niiden väliseen palautesilmukkaan. Kun melatoniinin tasot laskevat, seuraa siitä helposti unettomuutta, nukahtamisvaikeuksia, heikentää kehon tulehdustilan laskua sekä aiheuttaa metabolisen säätelyn haasteita. Viimeksi viime viikolla keskustelin erään naisen kanssa, joka kärsii kaamosoireista D-vitamiinilisästä huolimatta eikä pysty enää nukkumaan kunnolla. Hän koki olonsa jatkuvasti väsyneeksi ja samalla stressaantuneeksi (klassinen “wired but tired”), mieliteot vaivasivat, unet olivat huonoja ja pitkittynyt flunssa vaivasi. Eikä ihme! Tietämättään hän oli antanut keholleen jatkuvia vihjeitä kesästä D-vitamiinilisällä, jolloin heilautetaan melatoniinin tasapainoa ja aiheutetaan keholle aikamoinen sirkadiaaninen mismatch. Ympäristöstä tulee talvivihjeitä mutta samaan aikaan annetaan myös kesävihjeitä. Mistä oikein mahtaa olla kyse?
Kyse ei ole aina siitä, että D-vitamiinitasot ovat matalat. Lähtökohtaisesti D-vitamiinin mittauksessa on jo ongelmia, kun mitataan ainoastaan varastoarvo eikä huomioida 125D:tä. Joten sen sijaan, että yritetään pakottaa varasto-D-vitamiinitaso paperilla tiettyyn lukemaan ympäri vuoden (esim. 80 nmol/l), täytyisi tätä D-vitamiinin ja melatoniinin herkkää tasapainoa kohdella aivan kuten biologiasi on sen tarkoittanutkin:
Auringonnousun näkeminen
UVA aina kun se on läsnä Suomessa
Terapeuttinen auringon otto kesällä eli UVB
Valoympäristön korjaaminen, minimaalinen valaistus illalla ja luxit alle 5
Mitokondrioiden kuntoutus
Kotimainen satokauden ravinto (joka on myös vihje vuodenajasta!)
Melatoniinin luonnollinen maksimointi talvella
Älä unohda melatoniinin tärkeyttä!
Kun 99,99% suomalaisista keskittyy puolet vuodesta vain siihen mitä ei ole (auringonvalo), he missaavat sen mitä on: pimeys. Tämän myötä he ohittavat täysin sen mikä on pimeyden biologinen etu ja tarkoitus: melatoniini. D-vitamiini ei siis ole ainoa tähti tässä pelissä. D-vitamiini on kesänäytelmän tähti, melatoniini talvinäytelmän tähti.
Älä tuputa kehollesi talvella kesää vaan anna biologiallesi oikeat signaalit ympäri vuoden, jolloin harmonia ja koherenssi säilyvät.
Lähteet:
Fang, Hu et al: Identification of a novel melatonin-binding nuclear receptor: Vitamin D receptor
Golan, Staun-Ram et al: The influence of vitamin D supplementation on melatonin status in patients with multiple sclerosis
