Soluvaaravaste kroonisten sairauksien takana?
Kun ensimmäisen kerran kuulin soluvaaravasteesta (engl. cell danger response), mietin mitähän ihmettä tämä nyt on. Siellä täällä olin kuullut mainittavan soluvaaravasteen (lyhennettynä tästä eteenpäin SVV, engl. lyhennys CDR) mutta oikein kukaan ei tuntunut tietävän siitä pahemmin mitään. Suomeksi SVV:stä ei löytynyt kuin keskustelunpätkä redditistä mikä lisäsi SVV:n mystisyyttä. Kun SVV tuotiin esille kroonisten sairauksien yhteydessä, päätin että tästä on otettava enemmän selvää.
Tämän syksyn ja loppuvuoden aikana olen päässyt oppimaan paljon SVV:stä ja on tuntunut kuin lamppu olisi syttynyt oman pään sisällä. Koska työskentelen kroonisista sairauksista kärsivien ihmisten kanssa, olen huomaamattani ja tietämättäni nähnyt SVV:tä, kärsien siitä vuosikausia myös itsekin. Fibromyalgia, endometrioosi, IBS, candidan liikakasvu, vuotava suoli, krooninen väsymys ja fatiikkikohtaukset, päänsäryt, yliherkkyysoireet, jatkuva nenän vuotaminen, PEM, ahdistuneisuus, sympaattisen hermoston dominointi… kaikki klassisia SVV:n oireita sekä merkittävää mitokondrioiden dysfunktiota. Olen oman elämäni ihmiskokeen uhri ja tässä se on kannattanut: osittain sokkona, osittain vahingossa ja osittain tarkoituksella tehdyt toimenpiteet ovat saattaneet oman kehoni tilaan, jossa soluvaaravaste ei ole enää läsnä. Ja mitä enemmän opin SVV:stä, sitä enemmän palapelin palaset loksahtelivat kohdilleen ja sain valtavan oivalluksen. Niinpä soluvaaravaste on hyvin lähellä omaa sydäntä, koska omat kokemukseni ovat juuri siinä.
Mikä on soluvaaravaste?
Tri Robert Naviaux on yhdysvaltalainen lääkäri-tiedemies, joka on keskittynyt mitokondriaaliseen lääketieteeseen sekä kompleksisiin kroonisiin sairauksiin, ja hän on keskeinen SVV:n tutkija. Itse asiassa, hän tiiminsä kanssa on nimennyt soluvaaravasteen: evolutionaalisesti säilyneen solujen vasteen/responssin korkeita uhkia vastaan. Tämä blogiteksti pohjaa tri Naviauxin tutkimustuloksiin.
SVV on siis evolutionaalisesti säilynyt vaste/responssi, joka aktivoituu kemiallisista, fysikaalisista tai biologisista uhkista, jotka ylittävät solun kapasiteetin säilyttää homeostaasi. SVV:tä ei aiheuta mikään yksittäinen tekijä, esim. homealtistuminen, vaan se on seurausta useista eri kumuloituvista stressoreista siihen pisteeseen saakka, ettei solu kykene ylläpitämään homeostaasia. SVV:ssä solu siirtyy matalan energian ja korkean uhkan tilaan.
Koska SVV:n tehtävänä on suojella sinua ja taata sinun toipumisesi, se muuttaa tarkoituksella mm ravinteita, hormoneja ja lipidejä. Krooniset sairaudet ovatkin seurausta pitkittyneestä, jumiin jääneestä SVV:stä, joka ei voi edetä parantumissyklin läpi, mistä voi seurata lukemattomia sairauksia ja oirekokonaisuuksia.
Mietitään tätä seuraavan esimerkin kautta:
Ajat hieman liukkaalla kelillä ja joudut peltikolariin. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin ja ainoat vahingot kohdentuivat auton peltiin. Mitokondriosi - nuo pikkuruiset organellit jokaisen solusi sisällä - kokivat peltikolarin kuitenkin uhkana, reagoivat heti hyvin primitiivisestä tilasta ja muokkaavat aineenvaihduntaa suojellakseen sinua. Miten valtavia nuo mitokondriot ovatkaan! Kun vaaratilanne on ohi ja mitokondriot aistivat turvallisuutta, ne jatkavat parantumissykliin, käyvät läpi eri vaiheet ja palaavat viimein parantumissykliin.
SVV on ihmistä suojeleva ja toipumiseen tähtäävä mutta jäädessään jumiin siitä tulee maladaptiivinen.
Mitä soluvaaravasteessa tapahtuu?
Kun solut altistuvat toistuvasti erilaisille uhkille, jotka ylittävät solun kapasiteetin säilyttää homeostaasin, seuraa todellinen metabolisten muutosten kaskadi:
solun sähköjännitteen laskiessa elektronien virtaus vähenee, jolloin ATP:n tuotanto vähenee ja redox-potentiaali heikkenee
Solun ulkopuolella hapen kulutus vähenee mutta lisääntyy solun sisäpuolella. Tämä muokkaa soluhengityksen dynamiikkaa kasvattaen ROS:ia, reaktiivisia happiyhdisteitä. ROS:it ovat oikeasti signaloivia molekyylejä kohtuullisissa määrin mutta liiallisissa määrin ne alkavat kasvattamaan oksidatiivista stressiä.
Oksidaatio soluissa kasvaa suojaavana keinona vaurioita vastaan.
Solukalvojen joustavuus vähenee, solun seinämät jäykistyvät ja lipidien dynamiikka muuttuu. Nämä vahvistavat solun puolustusta uhkia vastaan.
Autofagia ja apoptoosi lisääntyvät solun adaptoituessa stressiin ja vaurioon.
B12 ja folaatin saatavuus vähenee, jolloin DNA:n metylaatio heikkenee ja glutationin tasot laskevat. Kehon detoksifikaatio heikkenee.
Rikin metabolia muuttuu, kysteiiniä ohjataan tuottamaan enemmän rikkivetyä ja tauriini muokkaa solutason redoxin tiloja. Seuraa rikki-intoleranssia (ongelmia käsitellä paljon rikkiä sisältäviä ruokia esim. sipulia), raskasmetallitoksisuus kasvaa.
Mitokondrioiden sisäkalvon tärkein fosfolipidi kardiolipiini normaalisti pitää sisäkalvon joustavana sen sisältämän linolihapon, omega-6 - rasvahapon, ansiosta. Mutta SVV:ssä linolihappo vaihtuu tyydyttyneeseen rasvaan tehden kalvosta jäykän ja vaikeuttaen suoraan elektronien virtausta elektroninsiirtoketjussa ja näin heikentäen energiantuottoa.
Metaboliset muutokset eivät suinkaan jää tähän, vaan ne jatkuvat lisäten proteiinien laskostumista ja aggregoitumista kasvattaen inflammaatiota sekä kasvattaen autoimmuunisairauksien riskiä. Tästä eteenpäin seuraukset etenevät valtavan lumipalloilmiön lailla, sillä kohonnut solunulkoisen ATP:n sekä solunulkoisen DNA:n tasot triggeröivät syöttösolujen degranulaatiota vapauttaen valtavat määrät histamiinia, prostaglandiineja ja leukotrieenejä johtaen inflammaation pahentumiseen.
Keho eristää raskasmetallit, jolloin detoksifikaatio häiriintyy. Suoliston mikrobiomi myös muuttuu ja suoliston läpäisevyys kasvaa aiheuttaen dysbioosia ja vuotavaa suolta, ja tällä on suora vaikutus suoli-aivoakseliin.
Lopulta naapurisolut saavat varoituksen vaarasta, jolloin isäntäsolun käytös muuttuu. Tämä näkyy ihmisellä väsymyksenä, koska tarvitaan lisää lepoa energian säästämiseksi.
Lopputulos?
Todella väsynyt ja laajasti eri oireista kärsivä ihminen.
Krooniset sairaudet on yhdistetty jumiutuneeseen soluvaaravasteeseen
Tri Naviauxin tutkimuksissa mm seuraavat krooniset sairaudet on yhdistetty jumiutuneeseen soluvaaravasteeseen:
Autoimmuunisairaudet
Autismin spektrin häiriö (ASD)
Alzheimerin tauti
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Syöpäsairaudet ja leukemia
Krooninen väsymysoireyhtymä CFS
Krooniset infektiot (Lyme, Bartonella, EBV)
Fibromyalgia
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
Hashimoton tyreodiitti
Tulehdukselliset suolistosairaudet (Chronin tauti, haavainen paksunsuolen tulehdus)
Long Covid
Migreenit
MS-tauti
Homealtistumiseen liittyvät sairaudet
Neuropaattisen kivun syndroomat
Pakko-oireinen häiriö OCD
PANS/PANDAS
Parkinsonin tauti
POTS
Psoriasis
Nivelreuma
TBI
Kaikki nämä sairaudet ja oireyhtymät (sekä vielä monet muut listasta poisjääneet mutta tähän olennaisesti kuuluvat) ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana. Kun perinteinen, allopaattinen tapa hoitaa kroonisia sairauksia nojaa lääke- ja leikkaushoitoon, funktionaalisessa lääketieteessä pyritään hoitamaan ilmeneviä oireita, jotka ovat osa soluvaaravastetta. Allopaattisen lääketieteen patogeneesi-pohjainen lähestymistapa fokusoituu erottamaan eri häiriöt ja tutkii kroonisia sairauksia irrallaan kontekstista (esim. EBV, homealtistuminen, Lyme). Patogeneesi toimii akuuttien sairauksien hoidossa mutta epäonnistuu kroonisten sairauksien kohdalla, sillä hoitokeinot eivät ota huomioon juurisyytä. Valitettavasti tämä sama koskee usein funktionaalisen lääketieteen käyttämiä keinoja myös, sillä esimerkiksi raskasmetallitoksisuus, dysbioosi, vuotava suoli ja histamiini-intoleranssi eivät ole SVV:stä irrallisia vaan seurauksia solun energiaa säästävästä tilasta. Mikäli juurisyytä ei selvitetä, oireen hoito ei tuo pitkäaikaisia tuloksia.
Mitokondriot ovat avainasemassa!
Mitokondriot, nuo silmälle näkymättömät pikkuruiset solujen sisällä olevat organellit, ovat avainasemassa SVV:n syklien päättämiseksi. Vanha paradigma on nähnyt mitokondriot vain solujen voimalaitoksina, jotka tuottavat ATP:tä eli energiaa. Korostan tässä kuitenkin sanaa vanha, sillä nykyisin tiedetään mitokondrioiden olevan ennen kaikkea eläviä, dynaamisia, kvanttitason sensoreita ja signaloijia. Mitokondriot tuottavat ATP:tä sekä metabolista vettä, joka on luontaisesti vain vähän deuteriumia sisältävää sekä joka strukturoi itse itsensä erityiseksi EZ- eli excluzion zone -vedeksi kohdatessaan minkä tahansa hydrofilisen pinnan, esim. solukalvon. Valitettavasti soluvaaravasteessa metabolisen veden tuotto on erittäin heikkoa johtuen jo sairaista, jäykistä, potentiaalinsa menettäneistä solukalvoista.
Mitokondriot ovat siis kvanttitason sensoreita, jotka aistivat ympäristöä - niin sisäistä kuin ulkoista ympäristöä - potentiaalisten uhkien varalta voidakseen tehdä kaikki tarpeelliset metaboliset muutokset taatakseen sinun selviytymisen uhkatilanteen varalta (vrt peltikolariesimerkki). Mitokondrioilla on siis oma tietojenkäsittelyjärjestelmänsä, joka on nimetty termillä MIPS. MIPS:n avulla mitokondriot integroivat tiedot ja signaloivat muille solurakenteille, jotta ne säätelevät fysiologiaa systeemisesti (1).
Elämme yhteiskunnassa, joka ei tue mitokondrioita. Ilmanraikastimet, kemikaalit, torjunta-aineet, lisäaineet, makeutusaineet, fluori, juomaveden epäpuhtaudet, nnEMF (erityisesti wifi, 4G ja 5G, Bluetooth), allergeenit, raskasmetallit, auringonvalon puute, häiriintynyt valon-pimeän sykli, runsas sisätiloissa oleminen, keinovalot, muovit, keinokuidut vaatteissa, päihteet, tupakansavu, pakokaasut, häiriintynyt vuorokausirytmi, sinivalotoksisuus, ravitsemukselliset vajeet ja tuontiruoka sekä pikaruoka, härskiintyneet rasvat ja teolliset kasvi- ja siemenöljyt, liikkeen puute tai vaihtoehtoisesti liian intensiivinen liikunta (oksidatiivinen stressi), sendenteerisyys, fyysiset stressit (loukkaantumiset, sairastumiset, leikkaukset), psyykkiset stressit, emotionaaliset stressit, traumat…
Ei ole mikään ihme, että mitokondriot toteavat että “noup, tämä ympäristö on niin vihamielinen meikäläisille, että minäpä käperryn kuoreeni enkä tuota riittävästi energiaa ja kerron siitä vielä kaikille muillekin!” Mitokondriot uudelleen kalibroivat koko ajan toimintaansa suhteessa ympäristöstä tuleviin signaaleihin, ja voidakseen toipua stressin/vaurion jäljiltä, täytyy niiden kyetä muuttamaan funktioitaan (2).
Siksipä mitokondriot ovat avainasemassa soluvaaravasteesta pois pääsemiseksi.
Sinun pitää alkaa signaloida turvallisuutta niille kaikin mahdollisin keinoin.
Toipuminen kompleksista kroonisesta sairaudesta edellyttää sairauskeskeisen ajattelun (patogeneesin) sijaan salutogeneesiä, terveyslähtöistä ajattelua ja lähestymistä, jossa keskitytään vahvistamaan kehon luontaisia, paljon energiaa vaativia korjaamis- ja toipumisprosesseja, tuoden keholle turvaa ja ohjaten sitä takaisin kohti parantumissykliä.
Toivoa on!
Jos sinä minun tavoin olet elänyt kroonisen sairauden ja oirekompleksin kanssa pitkään, älä siis heitä toivoasi hukkaan koska toivoa todella on! Toipuminen on loppuviimein yksinkertaista: tunnista tekijät jotka estävät toipumista ja poista ne. Raivaa tilaa toipumiselle ja aloita mitokondrioiden kuntoutus.
Vahva, säännöllinen vuorokausirytmi hyvän valohygienian kanssa ovat ensimmäiset stepit. Ei riitä, että vrk-rytmi ja valoaltistukset toimivat vain kesällä, niiden täytyy toimia ympäri vuoden, joka ikinen päivä. Väärä valoympäristö ja epäsäännöllinen rytmi ovat isoja stressitekijöitä mitokondrioille.
Satokauden lähiruoka on iso turvallisuussignaali mitokondrioille mutta ravinnon toteutus vaihtelee yksilöittäin. Monella SVV:ssä on rasvojen pilkkominen ongelmana, jolloin rasvojen beta-oksidaatio ei toimi eli toisin sanoen keho ei käytä rasvoja polttoaineena. Tällöin keho nojaa enemmän hiilihydraatteihin energianlähteenä. Tämä on metabolisesti hyvin epäterve tila, joka vaatii paljon työtä korjautuakseen mutta joka samalla antaa vastauksen siihen miksi moni SVV:ssä ei siedä vvh:ta tai ketoa kuin hyvin lyhyen aikaa.
Strukturaaliset rasvat ja välttämättömät rasvahapot sekä fosfolipidit ovat tärkeitä komponentteja korjaamaan solukalvoja ja mahdollistamaan mitokondrioiden signalointi jälleen. Ruokavalio, jonka rasvat koostuvat yksinomaan tyydyttyneistä rasvoista tai jossa ei ole tyydyttyneitä rasvoja eikä laadukkaista lähteistä tulevaa linolihappoa ovat molemmat vahingollisia solukalvoille SVV:ssä (sekä solukalvoille ylipäätään).
Näiden lisäksi en voi korostaa riittävästi hermostotyön tärkeyttä ja stressinhallintaa sekä tunne- ja tietoisuustaitoja. Viestit koko ajan ajatuksillasi ja tunteillasi mitokondrioillesi, sillä ajatuksesi ja tunteesi, uskomuksesi ja tulkintasi luovat sisäisen ympäristön, jota mitokondriot aistivat. On olennaisen tärkeää panostaa tähän kulmakiveen.
Kuntoutuminen kroonisista sairauksista on hyvin vaihtelevaa ja askelet yksilöllisiä, ja siksi käyn jokaisen SVV:ssa olevan ihmisen kanssa läpi tarkkaan hänen ympäristöään ja elintapojaan löytääkseni kaikki syyt, jotka ylläpitävät SVV:tta. Joskus toipuminen tapahtuu nopeasti, joskus se ottaa enemmän aikaa riippuen lukuisista eri asioista.
Mutta olipa kyse kummasta tahansa, en halua viedä sinulta pois toivoa vaan päin vastoin ojentaa sen sinulle tarjottimella.
Sillä toivoa todella on!
Oma kokemukseni soluvaaravasteesta ja siitä toipumisesta
Sairastuin kroonisesti 18-19-vuotiaana. Olin jo hyvin nuorelta ikää ollut sairas käyden läpi korva- ja nielutulehduskierteet sekä ollen koliikkivauva. Mononukleoosi 17-vuotiaana laukaisi viheliäisen noidankehän, josta seurasi sydämen rytmihäiriöitä, fibromyalgiaa, hengenvaarallinen rajoittava syömishäiriö, suolistovaivaa, osteoporoosia ja uupumusta. Homealtistuminen ja Jyrkin syöpä sekä selkäydinvamma katkaisivat kamelilta selän ja oma vointini romahti radikaalisti. Kasvipohjainen ruokavalio johti syvempiin solutason vaurioihin. 15-20 min kävelyn jälkeen nousi kuume ja olin sänkypotilaana muutaman päivän. Olin järjettömän uupunut enkä meinannut millään jaksaa päivien läpi. Energiaa minulla ei ollut lainkaan; energiantuotantoni oli sakannut. Pisteenä iin päälle aloin saada järkyttäviä hermokipuja, jotka lisääntyivät nopeasti, ja v. 2022 sain useamman eri endometrioosin diagnoosin. Vaikka kaksi vuotta sitten tehty leikkaus poisti suurimman osan pesäkkeistä, kaikkea ei ollut mahdollista poistaa joten tautia jätettiin elimistööni.
Väsymykseni ei tahtonut poistua edelleenkään vaikka pientä kohennusta voinnissa koin infrapunasaunomisen myötä. Kvantti- ja vuorokausibiologia opetti vrk-rytmin ja valohygienian tärkeydestä ja niiden avulla tapahtui iso nytkähdys voinnissa eteenpäin: lakkasin olemasta loputtoman uupunut, aloin heräämään joka aamu samaan aikaan ja nukahdin iltakymmeneen mennessä.
Aloitin lipiditerapian käyttäen mm Bodybion Balance oilia ja PC:tä ja aloin kokemaan elämän palaavan kehooni. Pystyin aloittamaan intensiivisemmän mitokondrioiden kuntoutuksen, jonka avulla tilanteeni tuntui kohenevan päivä päivältä. Useiden vuosien tauon jälkeen pystyin palaamaan rakkaimpien harrastusten pariin, joiden luulin kuuluvan jo menneisyyteen. Enää minua ei vaivannut liikunnan jälkeinen huono olo, heikotus ja kuumeilu. Päin vastoin!
Hermostollisesti koin myös suuren muutoksen kun kehoni alkoi saada SVV:n syklejä päätökseensä. Sympaattinen hermostoni ei enää dominoinut, rauha ja luottamus alkoivat kasvaa kehossa.
Olen itsekin käynyt pitkän matkan oman terveyteni kanssa, etsien ja hutkien ja laittaen tuhansia ja taas tuhansia euroja epäonnistuneisiin ruokavalioihin, valmennuksiin ja ravintolisiin. Mutta kaikki ne kokemukset ovat johdattaneet itseni tähän pisteeseen jossa nyt olen: kuntoutuneena, hyvinvoivana, energiaa täynnä ja toivottavasti toivoa tuovana esimerkkinä siitä, että toipuminen on mahdollista.
Lähteitä:
Picard & Shirihai: Mitochondrial signal transduction
Monzel, Enriquez & Picard: Multifaceted mitochondria: moving mitochondrial science beyond function and dysfunction
Lisäksi seuraavia tutkimuksia on käytetty lähteinä:
R. K. Naviaux: Metabolic features of the cell danger response
R. K. Naviaux: Mitochondrial and metabolic features of salugenesis and the healing cycle
Mejia & Hatch: Mitochondrial phospholipids: a role in mitochondrial function
G. Lenaz: Role of mitochondria in oxidative stress and ageing
K. Sinha, J. Das, P. Bikash Pal & P. Sil: Oxidative stress: the mitochondria-dependent and mitochondria-independent pathways of apoptosis
M. Nilsson & M. A. Tarnopolsky: Mitochondria and Aging—The Role of Exercise as a Countermeasure
