Kalaöljyn pimeä puoli
Luin jokin aika sitten erään ravintovalmentajan rohkean väitteen, että kaikki siemenöljyt ovat haitaksi ja koska kalakin on saastunutta, kannattaa käyttää kalaöljyä.
Tähän väitteeseen tiivistyy varsin osuvasti se miten mustavalkoinen näkemys voi olla rasvahapoista. Todennäköisesti tämä väite pohjaa siihen, että teolliset, prosessoidut kasvi- ja siemenöljyt ovat todellakin haitallisia. Siitä voimme olla yhtä mieltä. Mutta kun kalaöljyn säännöllisestä käytöstä seuraavia oletettuja hyötyjä ei tue edes tutkimukset, herää kysymys perustuuko kalaöljyjen “suosio” vain mutkia oikoneeseen mutuun?
Fakta rasvahapoista on seuraava: omega-6 -rasvahappo eli linolihappo sekä omega-3 -rasvahappo eli alfalinoleenihappo ovat ihmiselle kaksi välttämätöntä rasvahappoa. Tarkoittaen sitä, että näitä täytyy saada ravinnosta sillä keho ei pysty näitä muodostamaan itse. Linoli- ja alfalinoleenihapot ovat strukturaalisia, sähköisiä ja signaloivia molekyylejä, joiden tasapaino on välttämätöntä paitsi terveille ja joustaville solukalvoille niin myös mitokondrioiden soluhengitykselle, redox-signaloinnille, hormonireseptorien toiminnalle ja immuunijärjestelmälle. Kun nykyvillityksen mukaisesti karsitaan linoli- ja alfalinoleenihapon lähteet minimiin eläen kuitenkin ympäristössä, joka vaurioittaa solukalvoja enemmän kuin koskaan, heikennetään fosfolipidien monimuotoisuutta. Mutta mikä erityisen haitallista, liian vähäinen välttämättömien rasvahappojen saanti tekee kardiolipiinistä - mitokondrion sisäkalvon tärkeimmästä fosfolipidistä - epävakaan heikentäen elektronisiirtoketjun kompleksien I ja IV kokoonpanoa. Tästä seuraa elektronien vuotamista ja hukkumista matriisiin johtaen lisääntyneeseen ROS:iin sekä oksidatiiviseen stressiin.
Todellinen omega-6 -rasvahappojen puute johtaa solujen sopeutumiskyvyn menettämiseen heikentäen kehon inflammatorista vastetta. Ja nyt kun omega-6 -rasvahapot on ajettu minimiin ja tulehdus alkaa kasvamaan, tehdään seuraava moka: otetaan kalaöljyä laskemaan tulehdusta.
Toinen skenaario onkin se, että ruokavaliosta saadaan todellakin liikaa huonolaatuisia, teollisia omega-6 -rasvahappojen lähteitä, jolloin seurauksena on inflammaatio. Ja miten tätä tyypillisesti yritetään korjata? Ottamalla kalaöljyä jotta tulehdus laskisi.
Joten käydäänpä hieman läpi sitä että miksi kalaöljy ei näin toimi ja mikä on kalaöljyn pimeä puoli.
kalaöljyn pimeä puoli
Yleisen näkemyksen mukaan kalaöljy on anti-inflammatorinen ja laskee tulehdusta. Mutta useat meta-analyysit tuovat johdonmukaisesti esille, että kalaöljyn käytöllä ei ole merkityksellistä hyötyä sydän- ja verisuonitautien, halvauksen tai kognitiivisen rappeutumisen ehkäisemisessä. Itse asiassa, useat tutkimukset ovat raportoineet, että kalaöljy toimii immunosupressiivisesti, aiheuttaen oksidatiivista vauriota ja häiriten välttämättömien rasvahappojen aineenvaihduntaa erityisesti kun kalaöljyä käytetään isoja annoksia.
Kalaöljystä on helppoa saada huomaamattaan liikaa EPA:a ja DHA:ta. Tällöin ne voivat syrjäyttää muita välttämättömiä rasvahappoja - erityisesti arakidonihappoa - johtaen fosfolipidiprofiilin epätasapainoon. Tämä häiritsee solukalvojen fluiditeettia, paikallisten hormonien (esim. prostaglandiinien) tuottoa mikä on välttämätöntä verisuonitonukselle, immuniteetille sekä korjaustoimenpiteille. Myös solujen välinen signalointi häiriintyy.
Isot annokset - ja erityisesti pitkään käytettävät isot annokset - estävät tulehdusta edistävän eikosanoidisynteesin. Tämä saattaa nyt kuulostaa toivotulta, mutta seuraus tällä on se, että kehon kyky saada aikaan tarvittavia tulehdusreaktioita esim. akuutin infektion tai kudosvaurion aikaan heikkenee. Kaikki tulehdusreaktiot eivät ole pahasta eikä niitä pidä pyrkiä täysin sammuttamaan, ja eikosanoidit vaikuttavat mm tulehdusreaktioon, allergiareaktioon, kuumeeseen ja muihin immuunivasteisiin.
Kalaöljyn käyttö voi estää delta 6-desaturaasientsyymiä, jonka tehtävänä on muuntaa linoli- ja alfalinoleenihappoja pitkäketjuisiksi omega-6 ja omega-3 -rasvahapoiksi (esim. GLA:ksi). Kun delta 6-desaturaasi -entsyymi estyy, ehkäistyy linolihapon konversio gamma-linolihapoksi (GLA) ja eteenpäin arakidonihapoksi. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että solutason korjaustoimenpiteiden signalointi häiriintyy, solukalvon struktuuri vaarantuu ja immuunijärjestelmän sekä tulehduksen säätelyn tasapaino häiriintyy.
lisääkö kalaöljy tulehdusta?
Kaksoissidoksistaan johtuen kalaöljy on erittäin altis hapettumiselle lipidiperoksideiksi ja reaktiivisiksi aldehydeiksi, joilla on solukalvoja vaurioittava vaikutus nopeuttaen ikääntymistä ja - ehkä paradoksaalisesti - lisäten tulehdusta. Mikäli kalaöljy tuo jotain tulehduksenvastaista vaikutusta, valitettavasti kalaöljyn oksidaatinen kuorma voi neutraloida anti-inflammatoriset vaikutukset johtaen mitokondrioiden dysfunktioon ja kasvavaan kroonisten sairauksien riskiin.
Joten miksi siis edelleen väitetään kalaöljyn olevan tulehduksen vastainen?
Joten sen sijaan, että mustavalkoisesti väitetään kalaöljyn olevan tulehduksenvastainen ja linolihapon (omega-6 -rasvahappojen) olevan tulehdusta aiheuttavaa, piilee vastaus rasvahappojen suhteessa. Näin toteaa myös tri Daisy Crick, joka huomasi korkean EPA/DHA:n saannin nostavan tiettyjä tulehdusmarkkereita elimistössä. Tämän tutkimuksen aikana ihmisiä seurattiin 30 vuoden ajan, ja tutkijat havaitsivat että korkeammat omega-3 -tasot liittyivät itse asiassa lisääntyneeseen tulehdustasoon. Vastaavasti myös korkeat omega-6 -tasot liittyivät lisääntyneeseen tulehdustasoon. Crick totesikin, että ruokavalion rasvahappojen ja tulehduksen välinen suhde on monimutkaisempi kuin on luultu, ja voi olla hyödyllisempää tarkastella rasvahappojen välistä suhdetta (tasapainoa).
ei kalaöljyä vaan kalaa
EPA ja DHA ovat elintärkeitä rasvahappoja ihmiselle, erityisesti aivojen, hermoston ja silmien verkkokalvon toiminnalle. Kvanttibiologian näkökulmasta DHA toimii myös elektronin luovuttajana lisäten redoxia - elimistön kykyä kuljettaa ja vastaanottaa elektroneja - ja keho toimii fundamentaalisti redoxilla. Keho voi muodostaa erittäin pieniä määriä DHA:ta kasviperäisestä omega-3 -rasvahaposta - alfalinoleenihaposta - mutta puhutaan vain muutamista prosenteista, ja täytyy muistaa konteksti: sairas, redoxiltaan heikko ihminen muodostaa ALA:sta erittäin vähäisiä määriä DHA:ta, jolloin DHA:n saanti kalasta ja merenelävistä on välttämätöntä.
Kalasta saat siis DHA:ta mutta hyödyt eivät rajoitu siihen. Kalasta tulee seleeniä ja astaksantiinia, jotka ovat erityisen tärkeäitä kehon antioksidanttijärjestelmälle. Seleeni ja astaksantiini yhdistettynä DHA:n lisäämään redoxiin yhdessä saavat aikaan sen, että kalan sisältämät epäpuhtaudet eivät kerry kehoon, erityisesti jos vielä pidät huolta optimaalisesta linoli- ja alfalinoleenihapon suhteesta sekä fosfolipidien saannista. Liian moni yrittää detoxata kehoa myrkyistä vaikka keholla ei yksinkertaisesti ole siihen kapasiteettia. Kun solukalvosi ovat joustavat, kalvopotentiaali palautuu vahvaksi, solujen ja mitokondrioiden varaus vahvistuu ja EZ-veden määrä on riittävä, ei tarvita detox-kuureja vaan kehon oma eliminaatio toimii varsin hyvin.
Syö siis kalaa ja mätiä 4-5 kertaa viikossa. Nauti kohtuullisissa määrin siemeniä, hieman pähkinöitä sekä laadukkaita siemenöljyjä. Omegoiden tasapainoisen saannin suhde on tri Yehudan tutkimuksien mukaan 4:1 (omega-6 : omega-3). Kalaöljy ei korjaa rasvahappojen suhteen epätasapainoa eikä vaali sitä. Kalaöljy on prosessoitu ja kuumennettu sekä usein heksaanikäsitelty, isoloitua ja herkästi hapettuvaa rasvahappoa sisältävä ravintolisä, jota ei saada pulloon kuin appelsiinia puristamalla. Todellinen kehon tulehdustilan sekä kroonisten sairauksien ehkäisy saati kuntoutuminen vaatii perusteellisempaa lähestymistapaa huomioiden rasvahappojen herkkä tasapaino, ravinnon laatu ja alkuperämaa, vuorokausirytmi, valohygienia, uni, nesteytys, faskiat, hermosto, liikunta, hengitys sekä psyykkinen ja sosiaalinen terveys.
Lähteitä:
Xia, Li et al: Chronic intake of high fish oil diet induces myeloid-derived suppressor cells to promote tumor growth
Virella, Fourspring et al: Immunosuppressive effects of fish oil in normal human volunteers: correlation with the in vitro effects of eicosapentanoic acid on human lymphocytes
Schwerbrock, Karlsson et al: Fish oil-fed mice have impaired resistance to influenza infection
Crick, Halligan et al: The relationship between polyunsaturated fatty acids and inflammation: evidence from cohort and Mendelian randomization analyses
The New England Journal of Medicine: n–3 Fatty Acids in Patients with Multiple Cardiovascular Risk Factors
Brasky, Till et al: Serum phospholipid fatty acids and prostate cancer risk: results from the prostate cancer prevention trial
